Mÿnna tachton gernast spuho somen gelen Emÿna daÿda”[modern: Minä tahdon kernaasti puhua suomen kieltä, [mutta] en minä taida](“I willingly want to speak Finnish, [but] I am not able”)(found in a German travel journal c.1450)

>>Kohta olet sinä maata,viileää, mustaa maata,kaikki jäsenesi ovat maata,kapeat sormesi ovat maata,punainen suusi on maataeikä suutele enää!>>

Olen heitetty elämäänkuin lapsi yölliseen metsään:kuulen monia hirveitä ääniä,en ymmärrä, mitä ne ovat.Tuskin uskallan itkeä.

Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,pihlajain valkeata kukkahärmää,tervakkojen punaisia tähtisikermiä. Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkialainehtivat niityt mielettöminä merinä.Ja tuoksua!Ihanampaa kuin pyhä suitsutus! Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa,pakanallista maan ihon tuoksua!

syntyi, kasvoi, kukoisti ja kuoliihminenitkien, nauraen, vihaten ja rakastaen.Ja itkua oli enemmän kuin nauruaja vihaa enemmän kuin rakkautta.

Suomesta ei saa koskaan tulla samanlaista kuin Amerikasta! Mä haluan, että ihmiset voi olla täällä aina aidosti vapaita ja sanoa ja puhua mitä huvittaa.

Tilanteessa jossa henkilö on jo kiivennyt katolleja heiluttelee nyt räystään yli jalkojaan kuin krokettimailoja(puuttuu vain punainen pallo ja kalahdus, aimo annos aurinkoista mieltä)tyyneys on valttia. Haasteellisinta on hillitä vastustamaton halu kiivetähänen viereensä, levittää kädet siiviksi...